23. marraskuuta 2009

hei se postaa sittenkin!

Ihanaa että olette kaivanneet :) Tämän päivityksen julkaiseminen on ollut todella kiven takana, lähinnä siksi etten ole tiennyt mitä kirjottaisin.. ja miten.

Elämä on hassu juttu. Se heittelee, testaa ja muotoutuu alati. Joku uskoo Jumalaan, toinen kohtaloon tai molempiin, ja kaikki me olemme mielestäni oikeassa uskoissamme niin kauan kun se noudattaa kaikkea sitä mitä itse koemme tärkeimmäksi elämässä. Tämä ihmisen elo on niin kovin lyhyt, se on ohi ennekuin huomaammekaan, ja kaikki se mitä eläessämme saamme aikaiseksi jää joko kaikumaan ikuisuuteen tai haihtuu kuin uni.

On melko irvokasta, että kun vihdoin tunnen löytäneeni polun jota haluan kulkea ja josta nautin, niin olen myös fyysisesti hauraampi kuin koskaan. Vasta muutettuani Hämeenlinnaan lääkärit ovat ottaneet sairasteluni vakavasti ja minulta on uuvuttavien tutkimusten jälkeen löydetty kilpirauhasen kasvain vajaatoiminnan lisäksi.

Olen sairastellut jo vuosia, mutta tässä asiassa kiltteyttä ei palkittu, olisi pitänyt osata lyödä nyrkkiä pöytään jo aikoja sitten jatkuvan sairasteluni johdosta. Mietin kauan mitä blogiin asiasta kirjoitan vai kirjoitanko mitään, mutta päivitysten pihtaaminen tuntui luonnottomalta itsestäni, ja vielä kamalampaa olisi ollut leikkiä onnellista pikku opiskelijaa vaikka pää ja olemus tuntuvat räjähtävän kauhusta.

Koepalojen tulokset tulevat viikon sisällä ja vaikka vaikutan seesteiseltä ulospäin, huudan kauhusta sisälläni tuloksia odotellessa. Että sellaista tänne kuuluu :) Ja se koulu, se on ihanaa, mielenkiintoista ja parasta tähänastisessa elämässäni edelleen. Häpeän sitä, etten jaksa seisoa kaikilla oppitunneillani vaan etsin aina penkin enkä ole oma aktiivinen itseni, häpeän sitä, että lääkkeitten takia olen lihonut yli 10 kiloa pikaisesti eikä minulla ole rahaa ostaa uutta toppatakkia vanhojen kiinni menemättömien tilalle, ja häpeän sitä että minulla on "vapaapassi" kun olen sairas. Suoraan sanottuna voi VITTU.

My TYC

malli: Tanged Yoke Cardigan by Eunny Jang
lanka: Gjestalin Maija, 600g
puikot: 2,5
muuta: Ravelryssä täällä

No tämä neule on ollut to-do-listalla jo vuosia, langatkin oli jo ostettu, mutta toteutus antoi odotella itseään. Onneksi tein sen nyt pahimmassa pömppövatsavaiheessani, sillä koko olisi voinut olla pienempi. Aika monella on ollut ongelmia TYCin kokojen kanssa, ja suurin osa on neulonut liian suuren takin.

My TYC

Malli on uskomattoman kaunis ja voin suositella sitä ihan kaikille!

My TYC

Hiuksissa oleva kukka on virkattu mututuntumalla jämälangoista ja kuvastaa aika hyvin omaa tyyliäni tällä hetkellä; tyttömäisen tyttömäinen :D

Koulussa tulee sotkettua aika lailla, savi lentää tai pelti paukkuu, kovin kummoisesti ei siis oppitunneille pukeuduta :) Yritän paikata asiaa aina kun harrastan jotain muuta, esimerkiksi valokuvausta Hovikuvaajan kanssa vesisateessa!

My TYC

11. lokakuuta 2009

oh dear!

No johan sitä soraakin niin auvoisaan eloon on vihdoin löytynyt :) Enää ei siis tarvitse pelätä kosmisten voimien kostoa, jotta jokin karman tasapaino säilyisi Jatan elämässä. Jipii?

Jokainen päivä on edelleen ihana ja iloinen, mitä nyt yhtenä päivänä sain itkupotkuraivarit pudottaessani hartaudella tehdyn lasityön betonilattialle palasiksi. Oi onneksi olen niin jäärä, että uusi työ on jo tekeillä kahta kauheammalla hartaudella ja pienillä parannuksilla varusteltuna. Taidot on vielä luonnollisesti olemattomat uusia materiaaleja työstäessä.. kyllähän se kismittää kun on tottunut vaatimaan itseltään tietynlaista työnjälkeä, kädet ovat pökkelöt ja sormet ihan nakit :D Malttia, malttia!

Kaikkein "hirveintä" on kuitenkin se että olen onnettoman hidas ja huono piirtäjä! Kauhulla katsoin kun Muodin Huipulle-ohjelmassa luonnosteltiin puolessa tunnissa iltapuku, minä saisin siinä ajassa piirrettyä ehkä hieman vartalon mallia paperille. Piiperrän ja piiperrän, piirrän yhtä kuvaa tuntitolkulla enkä silti saa kovin kummoista lopputulosta aikaiseksi. Muotoilun opiskelijat ovat järjestään todella hyviä piirtäjiä, taidetunnilla yritän aina paeta johonkin nurkkaan työskentelemään katseilta piiloon.. muiden luomukset on niin upeita!
Mutta ehkä minäkin opin, tämä piirtämisen jalo taito on tapetilla joka ikisellä kurssilla, ja niinhän se on ettei harjottelematta mitään osaakkaan.

Learning to sketch

Luonnostelua painotetaan koulussa myös tooosi paljon. Koko prosessi tuotteesta ideatasolta valmiiksi asti pitäisi olla jotenkin dokumentoituna, alussa piirroksin ja myöhemmin esim. valokuvien muodossa. Kannatetaan! Juurikin tämä asia on minulla ollut todella heikoilla kantimilla, yleensä blogissa näkyy vain valmiita juttuja eikä prosessikuvia lainkaan, jotka ovat kuitenkin mielestäni melko mielenkiintoinen ja oleellinen asia.

Yllä olevassa luonnoksessa suunniteltiin siis kuljetusarsenaalia koulutarvikkeille joita on PALJON.

Oh Dear!

Peurakangas pääsi vihdoin arvoiseensa käyttöön! Johan sitä kolmatta vuotta haudottiinkin, hyvin oli marinoitunutta :) Kukkarokehykset on ostettu Sinellistä ja liimattu Gütermannin tekstiililiimalla (joka on ihan paras liima ikuna).
Lieriössä kannan kodin ja koulun väliä kaikkia kauniita piirroksiani (möhhöh), lieriö on vahvistettu tukihuovalla.

Crocheted flowers

Virkatut kukkaset koristavat luonnoskirjaani joka on vielä tällä hetkellä pelottavan tyhjä. Kahden viikon päästä sitä täytyisi jo esitellä opettajalle, iiks!

Vaatetusrintamalla on jo aikaa sitten valmistunut syksyinen pitsibolero jonka kuvaaminen on melkoisen hankalaa kun en ole koskaan päivänvalon aikaan kotosalla. Pitäis vissiin palkata joku luokkakaveri räpsimään kuvia koululla, hmm..

Short and Sweet

malli: Short and Sweet by Angela Best
lanka: Finlayson Karoliina
koukku: 2,5
muuta: nappi katajaa ja kalakoru markkinoilta, kukkanen omasta piästä
Ravelryssa täällä

Nyt taidan kaivaa vesivärit esille ja komentaa niitä käyttäytymään paremmin kuin viime kerralla, vesivärit on niin hirmuisen hankalat käyttää!

Viikonalkuja!

11. syyskuuta 2009

sääntö on, ettei sääntöjä ole

Ensimmäiset kaksi viikkoa koulua takana ja olo on ylitsepursuavan onnellinen. Jokainen päivä on uusi ja haastava, täynnä mielenkiintoa ja oivalluksia. Tuntuu kuin voisin läkähtää ilosta! Tällaisesta en oikeastaan osannut edes uneksia, tehdä päivittäin rakastamiansa asioita polttavalla innolla ja herätä aamuisin hymy huulilla, voiko näinkin elää?!? Ja todellakin, voiko näinkin elää ilman köyhyysrajoilla kituuttamista, se jää nähtäväksi. Nyt haluan vain nauttia ja rypeä omassa onnessani niin monen vuoden etsikkoajan jälkeen.

Solahdin kouluun hyvin kaikesta panikoimisestani huolimatta, luokkani keski-ikä on 25 vuoden yläpuolella ja porukka tuntuu osaavalta ja napakalta. Odotin äärimmäisen boheemeja persoonia, mutta me ollaankin kaikki melkomoisen "taviksia" ja jollain kummallisella tavalla niin kovin samanlaisia.. Tottakai olen onnistunut määkimään viisauksiani väärissä kohdissa ja hihittelemään yksikseni, mutta sellainenhan olen, ylläripylläri :)

Nii-in, täällä leijutaan.

My Ripple Blanket

Kaiken ällöttävän hehkutuksen päälle uusi asuntomme on ehkä maailman paras ja maailman parhaalla paikalla, niinpä pesimisviettini ajamana innostuin vihdoin virkkaamaan erään ikuisuusprojektini loppuun. Puolitoista vuotta se otti, sekä käsittämättömät 2200 grammaa lankaa, mutta kyllä kannatti.

malli: Easy Ripple Afgan by Susan B
lanka: Novita Tennessee, yhteensä hieman alle 2200g
koukku: 3,0
muuta: huoliteltu ympäriinsä "tasaiseksi" virkkaamalla, koko 170cmx150cm
Ravelryssä täällä

My Ripple Blanket

Näinä hetkinä sitä on onnellinen siitä, että on niin jääräpäinen että tekee aloittamansa asiat loppuun asti. Tämä torkkupeitto vainoaa jäljelle jääneitä vielä vuosikymmeniä oman poismenoni jälkeen!

My Ripple Blanket

Kaikille oikein ihanaa viikonloppua ja miljardi siirappisen imelää halausta!! Yritän palata takaisin maan pinnalle ensi postaukseen mennessä ;)

10. elokuuta 2009

nyrjähtänyttä

Niin paljon asioita joita pitäisi tehdä, niin vähän aikaa! Ihmekkö tuo jos käyn ylikierroksilla, uni ei meinaa tulla öisin vaikka olen kuolemanväsynyt. Yöpöydällä on pikkuinen vihko johon raapustelen sängyssä pyöriskelyn välillä älykkäitä mietteitäni kuten "paljon joutsen painaa?" "ruuvimeisseli" ja "jakkara mukaan". Käytin toissapäivänä kaksi tuntia aikaa etsiessäni netistä, mistä saisin vielä vakkarihiusväriäni jonka maahantuonti lopetettiin. En edes löytänyt vastausta tähän naurettavaksi paisuneeseen ongelmaani, voi surkeus mitä ajantuhlausta! Plää. Oliskohan mulla jonkinlaista muuttostressiä? Muutosstressiä? ...höm :D

Onneksi on neulominen. Kuinkahan monta kertaa tänä kesänä olen vaeltanut tukka pystyssä unettomuuteen suivaantuneena sohvalle neulomaan ja rauhoittumaan? Jaa-a.. kai sitä huonompiakin vaihtoehtoja olisi, niinkuin Ostos-TV.

Summerdress and shrug

malli: Two-Tone Ripped Shrug by Stefanie Japel
lanka: Novita Aino, 410g
puikot: 2,5 ja 3,0
muuta: kukka virkattu mututuntumalla, neule löytyy Ravelrysta täältä

Tänä kesänä oli yhdet häät, joihin tuunasin mekon sekä neuloin tuollaisen hihattimen lämmikkeeksi. Kyllä, mulla palelee AINA. Lanka on purkuparkaa ja oli muuttunut ressu niin ohueksi, että jouduin ottamaan melkomoisen pienet puikot saadakseni peltipintaa, jota niin rakastan ;)

Summerdress

Mekko on tarttunut vuosia sitten mukaan Vero Modan alennusrekistä kuosinsa vuoksi ja lojunut kaapissa odottamassa tuunaajaansa. Alkuperäisessä oli kammottava kuminauhaviritteinen v-kaulus ja kummalliset liehuhihat, yritin korjata tilannetta kirpputoripitseillä ja satiininauhoilla. Tuli ihan kelpo! Ainoa miinus on mulle ihan liian lyhyt helma, istuessa ei kangasta riittäny persiin alle asti ja kuulkaa, kirkon penkki tuntui tosi kylmältä!

Summerdress and shrug
Jospa se jo viikon päästä nukuttaisi kun muuttorumba alkaa olla voiton puolella! Nyt taidan vielä pakata vähän enkä mieti yhtään sitä, että kello pirisee alle seitsemän tunnin päästä.. Hauassa ehtii makkaamaan!

21. heinäkuuta 2009

sinne ja takaisin

Voi KIITOS kaikille kannustavista kommenteista uuden elämän suhteen! Tulevaisuus jännittää välillä niin paljon että pitää hyperventiloida paperipussiin, mutta kommenttien lukeminen on mukavasti toiminut rauhoittavien korvikkeena :) Oi kirjoitetun sanan mahti!

Juu-u, kyllä syksy jänskättää. Kovasti. Mitä jos en osaakkaan? Mitä jos koulu on ihan turha? Eniten pelottaa kuinka sovellun itseäni kymmenen vuotta nuorempien joukkoon kummallisen persoonallisuuteni kanssa. Puhun hermostuneena liikaa ja vähän asiaa, möläyttelen epäolennaisuuksia ja hihitän ihan väärille jutuille. Painajaisissa olen luokan pulumummo joka istuu ja jupisee yksikseen takapulpetissa, murisee uhkaavasti kaikille jotka lähestyvät sohvakankaasta tehtyä nyssykkää joka on täynnä ilmaisia shampoonäytteitä. Jostain syystä unissa mulla ei ole koskaan etuhampaita, mutta monta mukavaa kallokaveria sen sijasta kyllä.
Stressiä? Paineita? No ehei :D

Ajattelin vähän kerroskella miten sinne kouluun sitten haettiinkaan ja pääsykokeiltiin, jos tämä vaikka olisi se ensimmäinen kouluraportti seuraavasta neljästä vuodesta.


Ennakkotehtäviä tein kaksi, sekä nuorisopuolelle että aikuispuolelle. Portfolioon käytin eniten aikaa ja ette kyllä arvaakkaan kuinka suuri apu blogin pitämisestä oli asiassa! Kuvat ja jutut olivat koneella valmiina, joten sain keskittyä lähinnä leikkaamiseen ja liimaamiseen. Jei!

Nuorisopuolen ennakkotehtävässä piti suunnitella huonosti muotoillulle esineelle parempi uusi muoto, ja tein koko homman lankahenkarista. Ihan plää juttu, meni mun osalta melkoisesti penkin alle.. pakko sanoa että aika loppui kesken kun väänsin kahdessa viikossa kolmen hakupaikan ennakkotehtäviä.

Ja ne pääsykokeet.. Ensinnäkin minä en oikeasti osaa piirtää! Joten yrittäkää ymmärtää ja antaa armoa :D Piirrän älyttömän harvoin mikä on toisaalta ihan typerää, sillä nautin pääsykoepäivinä tuhertamisesta niin että ajantaju katosi täydellisesti. Noh, tähän asiaan on luultavasti tulossa korjaus, koulussa ymmärtääkseni piirretään aika lailla.


Ennen luokkiin siirtymistä meille näytettiin auditoriossa kuvia erilaisista hotelleista sekä sisältä että ulkoa, luokissa päästiin sitten itse asiaan. Tiesin heti että haluan kuvata hotellin kylpyhuonetta ja hotellin pitää olla ihan vinksahtanut Liisa Ihmemaassa-tyyliin.


Tehtävissä yleensä vaikein asia oli ajanhallinta, mulla oli ainakin koko ajan kamala kiire. Ihaninta oli se, että saimme liikkua luokista ulos ja sisään vapaasti. Ympärilleen ei paljoa kannattanut katsella, auditoriossa meninasin oksentaa kauhusta kun näin kaikki 700 hakijaa sulloutuneena samaan tilaan.


Siinä se loppullinen huone sitten on, kaikessa vääristyneessä perspektiivissään. Ha ha.
End of day one.


Seuraavana päivänä pääsimme takaisin omille paikoillemme jossa odottivat sekä uusi tehtävä että jo arvosteltu edellispäivän paperipino. Söin pähkinöitä, join vissyä ja luonnostelin päässäni seuraavaa tehtävää. Halusin siihen lapsia pakomatkalla sekä hevosen, mutta kun en ollut koskaan ennemmin piirtänyt hevosta. Jaiks.


Että sillee. Ja tuli meinaan kiirus! Koska päivälle oli vielä yksi tehtävä jäljellä.


Laveerasin papereita, leikkasin ja liimasin vain huomatakseni että KAIKKI MUUT käyttivät valkoista paperia ja abstrakteja muotoja. Tunsin itseni askartelukerholaiseksi mutta päätin pitää kiinni ideastani, vaikka kuvittelin jo mielessäni kuinka arvosteluraati nauraisi kippurassa kyhäelmääni. Hmph.


Poistuin luokasta ja ajelin kotiin melkomoisen tyytyväisenä itseeni, kaikesta itseruoskinnasta huolimatta. Ja tässä sitä nyt ollaan :) Tyytyväisenä vieläkin. Ja kauhusta kankeana.

4. heinäkuuta 2009

running up that hill

Olen vihdonkin varma. Sen mäen nouseminen jonka huipulle ei halua päästä, on turhaa. Elämä on liian lyhyt, on uskallettava laskeutua ja etsittävä uusi rinne jota todella haluaa nousta, vaikkakin samalla joutuisi luopumaan kaikista saavutuksista joita siihen asti on saavuttanut. Nollatilanne. Uusi alku. Pitkä matka kuljettavaksi.

Olen melko muutosvastarintainen ihminen. Turha muutos on tarpeetonta.. vai onko? Olen tuskaillut jo kolmisen vuotta nykyisessä ammatissani, ja vihdoin keväällä sain kunnon potkun persuksilleni ja tein asioille jotain, hain kouluun. Ja piru vie, pääsin! Lähipiirini kauhistukseksi minusta tulee taas nuudeleita popsiva opiskelija joka istuu luennoilla ja tekee läksyjä, laskee kolikoita kaupassa ja irvistelee kampaajarahan puutteessa ylikasvaneelle letilleen peilin edessä. Mutta voi siskot ja veljet, on se sen arvoista!
Katson tulevaisuuteen pitkästä aikaa toiveikkain silmin, mahanpohjassa lentelevät perhoset ja askeleisiini on tullut hassua lentoa. En malttaisi odottaa, toivottavasti koulutus on juuri sitä mitä odotan, ja enemmänkin. Työllistymistä en halua vielä ajatella, keskityn asiaan kerrallaan.. enkä halua ihan vielä ajatella tulevan työelämän raakoja realiteetteja.

Minnekkö? No tänne. Miksipä sitä salaamaan, kuukkeli kertoo asian syksyllä kuitenkin :)

Läpäläpä sano joku joka halusi kuulla käsitöistä :D Eli niihin siis!

Doilies on the stair. And Papu!, WIP

Olen virkannut melkomoisen läjän pikkuliinoja nailonnarusta, jota käytin myös näissä pikkukoreissa. Unelmissa olisi tehdä niistä suuri kori jonka kovetan natriumsilikaatilla ja käytän makuuhuoneessa päiväpeiton ja koristetyynyjen yöpuuna. Mut mut.. homma on ollut suunnittelupöydällä jo yli vuoden, joten valmistumisesta ja sen ajankohdasta en yllättäen osaa sanoa juuta enkä jaata :P Osviittaa rakenteesta ja ideasta voi kurkata Vilmalta jonka ihastuttava lampunvarjostin on tehty samalla periaatteella.

Doilies on the stairs, WIP

Kauniita ne ovat noinkin, mallit ovat Mary Oljen Kauneimmat Käsityöt kirjasta. Kesällä vaan pitää virkata!

Kelefantti

Olen läähättänyt kuin koiranpentu Katrin ideoimia Kelefantti-tuotteita ikuisuuden, ja viimein rohkaistuin ja ruinasin almua suoraan Katrilta. Ja mie sain sellaisen, ihan oman Kelefantin! Aarre. Kestokäytössä. Niin mua!

Sakset!

Prahan matkalta mamma bongasi loistokkaasti pienet sakset jotka olivat alunperin kirjanmerkki. Kaulaanko? No totta mooses! Taidan olla sellainen omituisten killuttimien keräilijä koko tyttö. Ja aika omituinen noin muutenkin.

Tänä kesänä on reissattu niin että kotona ei ole oikein edes ehtinyt pyörähtää, mutta kouluun pääsemisen kuuleminen on jyrännyt kaiken muun alleen lopullisuudellaan. Joten se niistä reissuista, nyt tähyillään ihan muihin suuntiin :) Käsitöitä olen silti tehnyt ihan maan mielettömän paljon ja postauksia on luvassa, tämä kevät/kesä on vaan ollut ihan hullua aikaa. Kaikki on mullaantunut sekaisin ja blogi on jäänyt paitsioon mistä olen oikeasti suruissani. Kun onhan tää kuitenkin se mun rakkain "juttuni". Pus!

28. toukokuuta 2009

Wilhelmiina

Elämme jännittäviä aikoja. Loppuviikoksi on luvattu unelmieni säätä jota kuitenkin varjostaa tieto siitä, että kaikki kesähameeni tuntuvat kutistuneen talvella. Voi plääh! Kinnaa, kiristää ja ahistaa. Eipä tässä tarvitsisi karistaa kuin muutama hassu kilo mutku.. on se harmi että ruoka on niin hyvää :D

Tarvitaan nopeita ratkaisuja, ompelisko uutta vai eikö ompelisko. Pomppisko helteillä miehen vaatteissa kunnes mahamakkara vähän pienenee, vai hankkisiko isompaa kolttua suosiolla ja possuilisi jäätelöä vanhaan malliin? Ja jos ongelmat ovat oikeasti tällä tasolla, niin eikö asiat ole aika hemmetin hyvin :)

Nonnii, sitten muihin asioihin! Kukapa muistaa tämän ihanan mekkosen, jonka kanssa langan loppuminen johti sydäntäsärkevään purkupäätökseen? Lanka löysi paikkansa maailmassa.

Wilhelmiina

malli:
Mohairmetsän Nejan ihanainen Wilhelmiina
lanka: ONline Linie 155 Supercool, 700g
puikot: 2,0 ja 2,5
muuta: Ravelryssa täällä

Älyttömän kaunis malli joka on roikkunut to-do-listalla ilmestymisestään asti. Ihan mieletön!

Wilhelmiina

Jouduin muokkaamaan ohjetta melkoisesti, koska ensinnäkin olen puolet isompi kuin siro Neja, ja toiseksi tiheyteni oli ihan kamalan paljon pienempi kuin alkuperäisessä. Sommittelin palmikot yläosaan uusiksi ja laskin kaiken muutenkin isommaksi samalla. Kyllä kannatti, istuu kuin unelma!

Wilhelmiina

Kaula-aukkoon ja hihansuihin tein huolittelun i-cordina, hiiiidastaaaa mutta somaa. Antaa neuleelle todella huolitellun ilmeen, aion kyllä käyttää tätä tapaa toistekin.

Ainoa juttu joka harmittaa on se, että purkulanka oli niin pirhanan kippuraista ja minä niin kerpeleen laiska, että neulepinta on ällöttävän epätasainen. Jospa se pesussa rentoutuisi. Kai se on pakko uskoa että purkulanka on pakko kastella ja roikottaa ennen neulomista :P

Wilhelmiina

Kukkuu! Nyt mulla haluttaa Wilhelmiina-keksejä. Ihanan laihduttavaa :D

11. toukokuuta 2009

lentoon lähdössä

Tämä kevät on ollu ihan rautaa! Jos viime keväänä olinkin koko ajan kipeänä ja väsynyt, niin tämä vuosi on maksanut kalavelat tuplaten takaisin. Että kiitos vaan kaikille kosmisille voimille siitä, toivottavasti korkeapaine kestäisi mahdollisimman pitkään :)

Onhan se niin, että elämässä pitää olla jonkinlaista aaltoliiketta jotta osaisi enemmän arvostaa niitä hyviä hetkiä. Joskus kun maailma murjoo oikein kovalla kädellä sitä on vain niin kovin vaikea muistaa.. Nyt kun asiat tuntuvat soljuvan kuin itsestään voisin kirkua silkasta onnesta!


malli: Laminaria by Elizabeth Freeman, suurempi koko
lanka:
Grignasco MerinoSilk kaksinkertaisena, yhteensä 125g

puikot:
3,5

muuta:
Ravelryssa
täällä

Ei, täällä ei ole enää lunta. Kuva on otettu pääsiäisenä mumpan synttäreillä johon neuloin myös itselleni juhlahuivin, jonotuslistalla kauan roikkuneen Laminarian. Hitto että on kaunis huivimalli, mun ehdottomia suosikkejani! Mallista ei voi sanoa ihan samaa, aurinko paistoi niin kirkkaasti silmiin että pisti irvistämään :D


Kengät kruunaavat tyylin, ha ha.. Talvitöppöset eivät kuuluneet sisäpukeutumiseen :D
Mekko on omatekemäni, harmi etten saanut siitä kunnon kuvia. Puhvihihat, paljon kirpparipitsiä ja leveä helma = niiiiiin mua! Tähän mekkoon tuli tuherrettua kunnon kaavat ja ajattelin ommella kesäisemmän version helteitä varten.

Taidan tästä liihotella ripustamaan pyykkiä, ällöttävän iloisella mielellä. Pus!!

14. huhtikuuta 2009

silimäni terhän!

Heippatirallaa! Vietin pääsiäisen lapissa mummoni luona jossa riitti aurinkoa, lunta, naurua sekä kyyneliäkin. Mummi täytti 80-vuotta, ja merkkipaalun kunniaksi järjestettiin oikein mahtijuhlat pitopöytineen :) Tätykkäni oli laittanut juhliin herkulliset ruuat sekä leiponut suolaista ja makeaa niin paljon, että pöydät suorastaan parkuivat taakkansa alla. Sanomattakin lienee selvää että päivä oli menestys, ja juhlaväen määrä oli liikuttavan suuri.

Mumppa otti vieraita vastaan ja seurusteli heidän kanssaan kuin vanha tekijä, minä hyydyin paaaaljon ennen mummia joka jaksoi viihdyttää vieraita aina pikkutunneille asti. Ihan uskomaton se meidän mummi!


Mummi ja vauvamaha kuvassa, meiän matriarkalla on seitsemän lasta yhteensä! Lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia en jaksa edes laskea, me ollaan sikiävä suku. Mummi sano että pappa ku häntä kattokin niin heti oli taas maha pystyssä :D

Pitihän se mummia jotenkin muistaa, ja huiviahan sitä sitten neulottiin. Joululahjahuivi teki tepposet ja päästi räntäsateessa väriä mummin valkealle takille, olen asiasta tosi näreissäni enkä varmasti osta enää ikuna Dropsin Alpacaa. Tämä huivi oli sitten ikäänkuin korvikkeeksi :)


malli:
Moonlight Sonata Shawl by Shui Kuen Kozinski

lanka:
Wetterhoff Sivilla, vajaa 3 kerää

puikot:
4,0

muuta: Ravelryssa täällä

Mallia oli ihan kiva neuloa, mutta aloitustapa oli ihan typerä. Joten tuskin neulon mallia enää toiste.. Lisäksi huivin muoto oli omituinen joka teki pingotuksesta melko haastavaa, hermo meinasi palaa!

Mummilla ei pokka meinannu pitää kun kuvasin sitä pihassa, voi että on ihanaa kun se nauraa niin paljon!


Rintarossi oli alunperin tarkoitus tehdä itse alusta loppuun, mutta taitojen vähyys kävi kömpelöissä yritelmissä tuskaisen selvästi ilmi.. Tyydyin ostamaan valmiin korupohjan johon kiinnitin makeanvedenhelmiä. Tykkäsi se mummi siitä silti :) Minen vaan muistanu ottaa lähikuvaa!

Loppuun vielä kuva mummin omasta taidonnäytteestä 60-luvulta, mummi neuloi joka talvi lapsille uudet villapuserot.


Kuvassa oikealla on minun oma äippäni joka oli myös lapissa mukana. Ja jolle tein myös juhlahuivin. Ja joka EI suostunut kuvattavaksi. Pöh ;)

25. maaliskuuta 2009

kaikki hovikuvaajani hoidokit

Minä en tainnut olla paikalla kun äidillisiä vaistoja jaettiin. Leikin pienenä vain nalleilla, ja nuket, jotka minulle erehdyksessä joku parka meni ostamaan, heitettiin milloin sateenvarjoon sidottuna katolta tai kokivat Hurjan Muodonmuutoksen Jatan kokeellisessa kauneushoitolassa. Lopputulos yleensä muistutti Picasson kubistisen kauden maalauksia tai Marilyn Mansonin musiikkivideorekvisiittaa, riippuen siitä oliko nukke kenties kauneusleikkauksen vaiko pelkän öljyvärimeikin tarpeessa. Oi noita aikoja, ihme ettei äippä kiikuttanut kallonkutistukseen :D

5.3 hovikuvaaja, paras ystäväni, sai pojan. Haluaisin olla mukana kamuni The Projektissa mahdollisimman paljon enkä vieraantua tämän suuren muutoksen myötä. Harmittavan usein lapsellisten ystävien kanssa yhteydenpito on muuttunut epäsäännölliseksi ja nyt aion tehdä työtä jotta niin ei taas kävisi. Harmi ettei tähän asiaan ole oppaita tarjolla ;)

Poika and me

On se sitten söpö! Hampaaton vanhan papan mutrusuu ja otsa koko ajan rypyssä. Hymyilee paljon, ihmekkös tuo kun jatkuvasti pierettää. Enempi tukkaa ku isällään, äitinsä leukakuoppa.

Poika!

Pojalle oli ihan pakko-pakko tehdä jääkarhumyssy nyt lopputalveksi! Onneksi varastoissa oli vanhaa kunnon Novita Tangoa (sitä unelmanpehmeää) ja Bambinoa. Tää sitten nitkuteltiin omasta päästä samana iltana kun kuulin synnytyksen menneen hyvin. Asianmukaisesti vetistellen :) Voi NIISK!

Sparkle!

Vilman (kiitos!!) avustuksella muutin riipukseksi kristallinallen, jonka olen saanut suunnilleen poijan kokoisena mummiltani. Käsikorun sain häneltä tänä jouluna. Pitihän nämäkin tähän mukaan ympätä ;)


HoviKissan, Santun mielestä jääkarhulakki oli ihan parhautta. Santtu on seurallisin kissaherra jonka olen koskaan tavannut ja siitä tulee varmasti HoviPojalle monen naurun aihe :)

Just a Cardigan and Sissi

HoviKoira Sissi taas osasi arvostaa enemmän uutta neuletakkiani, joka on niin perusmallinen, että siitä lisää Ravelryn puolella. Sissin tehtäväksi jääkin sitten kävelytukena oleminen ja kuolaus sekä ruuanmurujen imurointi.

Jospa ne minunkin äidilliset vaistoni alkaisivat tässä heräillä tämän projektin myötä! Yhtä pihalla tunnutaan olevan vieläkin, Hovikuvaaja ja minä, ei ole hössöttävintä sorttia meinaan hänkään. Jospa se siitä :)

15. maaliskuuta 2009

ihan pöllöä!

Niin menin minäkin liittymään tuohon surullisenkuuluisaan NaamaKirjaan, vaikkei mun pitänyt hankkia itselleni enää yhtään enempää aikasyöppöjä nettijuttuja. Senkin sopuli.

Kun on muuttanut niin usein kuin minä ympäri Suomenmaata, on sieltä löytynyt unohtunut tuttu jos toinenkin.. Sliipatulla, punaposkisella ensi-ihastuksella on nykyään hamppupaita ja rastat, ensimmäinen poikaystävä ei näytä muuttuneen viidessätoista vuodessa ulkonäöltään tahi sarkastisilta jutuiltaan, eikä se kadehtimani pisamanenäinen rinnakkaisluokan tyttö ole vieläkään yhtään sen vähemmän suloinen kuin ensimmäisellä luokalla.
Olen muistojen aikakoneessa, hihittelen ja haukon henkeäni vuoron perään. Mietin kenelle kaukaiselle ystävälle, kaverille tai tutulle on soveliasta lähettää kaverikutsuja, ja hieron harmaita aivosolujani saadessani kutsun ihmiseltä joka on vajonnut jonnekkin aivopoimujen uumeniin.
Voinko loukkaantua mikäli kaveripyytöni hylätään, ja vastavuoroisesti, miten hylätä kohteliaasti kaveripyyntö ihmiseltä jota en muista ja ilmeisesti siis tunne? Hmm..

Ymmärrätte varmaan miksi päivitys on vähän viipynyt, näiden tärkeiden syvällisten pohdintojen vuoksi siis. Ha ha ha.
Oikeasti tarvitsisin vähän piiskaa. Päivitykset laahaavat jäljessä, töitä on valmiina pinoksi asti, ja mulla on jopa KUVAT lähes kaikista koneella valmiina. Joululta asti. Olen saamaton :P

Silti haluan seuraavaksi postata uusimman tulokkaan koska se onnistui niiiiin hyvin. Jookoskookos?!

The Owls Are Not What They Seem

malli: Owls by Kate Davies
lanka: SandnesGarn Sisu 2-kertaisena, yht. 900g
puikot: 3,5 ja 4,0
muuta: Ravelryssa täällä

Tämän kanssa sain laskea, kääntää ja vääntää kaiken uusiksi, kiroilla, purkaa ja mököttää. Mutta kyllä se sisukkuus palkitaan aina vaan!

The Owls Are Not What They Seem

Kuten näkyy, neulepuserosta tuli jälleen näpeissäni neuletakki sekä kaarroke muuttui istutettaviksi hihoiksi. Pöllöt saivat suipommat korvat (sarvet?!?) sekä ilmettä huovasta, napeista sekä muliinilangasta.

Modauksia ohjeeseen on miljoona ja kaikki tajunnanvirralla toteutettu, mikäli haluatte ihan välttämättä kuulla hengästyttäviä muistiinpanoja tarkemmin, niin suosittelen pistäytymistä Ravelryn puolella. On meinaan kuivaa tekstiä :D

The Owls Are Not What They Seem

Koko neule on neulottu yhtenä kappaleena ilman saumoja, siitä olen aikas ylpeä! Vaikka onnistunut lopputulos vaatikin neljä purkua pöllökuvioon asti ja päätään raapivan miehen ihmettelyt päälle, niin opinpahan senkin jipon oikein perusteellisen perusteellisesti. Huh!

The Owls Are Not What They Seem

Heti kun näin neuleesta ensimmäiset toteutukset netissä, alkoi päässä soimaan Twin Peaksin tunnusmusiikki ja koko projekti muotoutui päässä valmiiksi. Pöllöille piti saada naamat ja omat ilmeet, vinksahtanutta porukkaa tanssimaan tissien päälle ja pari kuollutta yksilöä kainaloihin.

The Owls Are Not What They Seem

Tämä neule on omistettu David Lynchin pöllöille, tanssivalle kääpiölle, huonoryhtiselle jättiläiselle, paksuille punaisille samettiverhoille, Pölkkynaiselle ja piirakkaa popsivalle etsivälle. Sekä tietty Bobille.

The Owls Are Not What They Seem

12. helmikuuta 2009

painajaisia ja unikuvia

Olen nähnyt vallan kummallisia unia viimeaikoina. Uneni ovat aina olleet värikkäitä ja eläväisiä, mutta viime aikoina olen useasti herännyt otsa rypyssä yhtenä kysymysmerkkinä. Unet eivät haihdu mielestä koko päivänä, ja huomaan pyöritteleväni yön filminauhaa päässäni yhä uudestaan ja uudestaan.

En pitkästytä teitä unieni juonikuvioilla, toisten unien kuunteleminen on vähintäänkin yhtä mielenkiintoista kuin muiden nenänkaivelun katselu; mielenkiintoista kaivelijalle mutta tympeää sivustaseuraajalle.

Omituisten unieni siivittämänä syntyi (kerrankin) tarpeeseen luonnonvalkea huivi, joka poiki puolivahingossa seurakseen myös myssyn ja tumput. Huivi on virkattu enkä virkatessa oikeastaan koskaan osaa katsoa telkkua, vaan kuntelen äänikirjaa tai vain mietiskelen itsekseni syntyjä syviä.

All Fall All Shawl - and more!

malli: All Fall All Shawl by Doris Chan
lanka: Novita 7 Veljestä, 507g
koukku: 4,0
muuta: Ravelryssa täällä

Ihastuin huivin reunuspitsiin ihan mahdottoman paljon, ja halusinkin käyttää pitsiä myös tumpuissa ja pipossa jollain tavalla. Pienen mietinnän jälkeen virkkasin pitsistä ympyrän ja sille pohjaksi Mariomyssyn.

All Fall All Shawl - and more!

malli: Mariomyssy
lanka: myssyssä Katia Peru 110g, koristeessa Novita Nalle
puikot: 5,0 ja 1,5 koukku

Näinhän ne hommat tehdään: ensin koriste ja sitten vasta myssy johon se kiinnitetään. Ehh.. ;)
Puolustuksena voin kertoa, että ihan oikeasti tarvitsin myös luonnonvalkoisen pipon. Ai mullako pipoja liikaa, eeei kai.. pitää olla joka värissä!

All Fall All Shawl - and more!

Tumpuissa malli on peruskauraa suolattuna tuolla pitsi-ihanuudella. Pitsi onpi taasen tehty Nallesta ja itse tumppu Dropsin Alaskaa. Nämä kädessä on ihan hurjan romanttinen olo!

All Fall All Shawl - and more!

Hovikuvaajan kanssa oli jättekivaa kuvia otettaessa. Kai sen ystävän tuntee siitäkin, että se jaksaa aina kuunnella mun unia. Eikä mua hävetä kyllä kaivella sen näkösillä nenääkään.