11. syyskuuta 2009

sääntö on, ettei sääntöjä ole

Ensimmäiset kaksi viikkoa koulua takana ja olo on ylitsepursuavan onnellinen. Jokainen päivä on uusi ja haastava, täynnä mielenkiintoa ja oivalluksia. Tuntuu kuin voisin läkähtää ilosta! Tällaisesta en oikeastaan osannut edes uneksia, tehdä päivittäin rakastamiansa asioita polttavalla innolla ja herätä aamuisin hymy huulilla, voiko näinkin elää?!? Ja todellakin, voiko näinkin elää ilman köyhyysrajoilla kituuttamista, se jää nähtäväksi. Nyt haluan vain nauttia ja rypeä omassa onnessani niin monen vuoden etsikkoajan jälkeen.

Solahdin kouluun hyvin kaikesta panikoimisestani huolimatta, luokkani keski-ikä on 25 vuoden yläpuolella ja porukka tuntuu osaavalta ja napakalta. Odotin äärimmäisen boheemeja persoonia, mutta me ollaankin kaikki melkomoisen "taviksia" ja jollain kummallisella tavalla niin kovin samanlaisia.. Tottakai olen onnistunut määkimään viisauksiani väärissä kohdissa ja hihittelemään yksikseni, mutta sellainenhan olen, ylläripylläri :)

Nii-in, täällä leijutaan.

My Ripple Blanket

Kaiken ällöttävän hehkutuksen päälle uusi asuntomme on ehkä maailman paras ja maailman parhaalla paikalla, niinpä pesimisviettini ajamana innostuin vihdoin virkkaamaan erään ikuisuusprojektini loppuun. Puolitoista vuotta se otti, sekä käsittämättömät 2200 grammaa lankaa, mutta kyllä kannatti.

malli: Easy Ripple Afgan by Susan B
lanka: Novita Tennessee, yhteensä hieman alle 2200g
koukku: 3,0
muuta: huoliteltu ympäriinsä "tasaiseksi" virkkaamalla, koko 170cmx150cm
Ravelryssä täällä

My Ripple Blanket

Näinä hetkinä sitä on onnellinen siitä, että on niin jääräpäinen että tekee aloittamansa asiat loppuun asti. Tämä torkkupeitto vainoaa jäljelle jääneitä vielä vuosikymmeniä oman poismenoni jälkeen!

My Ripple Blanket

Kaikille oikein ihanaa viikonloppua ja miljardi siirappisen imelää halausta!! Yritän palata takaisin maan pinnalle ensi postaukseen mennessä ;)