2. joulukuuta 2010

I have designer bags under my eyes

Olen aina rakastanut joulua. Ja jo aivan pienestä pitäen olen ollut sekä henkisesti että fyysisesti ihan piipussa marras-joulukuussa. Samalla kun nautin joulunodotuksesta, laahustan ympäriinsä väsyneenä ja kiukkuisena. Tämäkään vuosi ei ole poikkeus :P

Koulu tuntuu ensimmäistä kertaa raskaalta. Kurssien työmäärä on naurettavan suuri ja päivät pitkiä. Lisäksi pitäisi käydä töissä. Vali vali. Niri nari :D

alkukupla

On siellä koulussa sitten oppinutkin aika paljon. Tuntuu, että tänä syksynä enemmän kuin koko viime vuonna! Ei vain meinaa pysyä vanha pää perässä ;) Piirtäjänkin olen itsestäni löytänyt.

kuplivaa

Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että tykkäisin piirrellä näin paljon nykyään! Hidashan minä olen edelleen, mutta ehkä sisukkaampi. Yritän vaan hokea itselleni, että se nopeus tulee vasta taidon myötä.

kuplakuvio

Kuplakuvat ovat kaikki kokoa A3 ja ne ideoitiin yhden makrokuvan pohjalta sommittelukurssilla. Oma makrokuvani on ylimmässä kuvassa alempana, ja se on otettu vesihöyryisen liesituulettimen lasin lävitse. Hellanlevyhän se siinä! Makrokuvasta tuli tyylitellä "oma tulkinta" ja soveltaa sitä neljään eri sommitelmaan.

kupla

Nämä piirsin melko maanisesti lähes nukkumatta kahdessa vuorokaudessa, mies seurasi huolestuneena vierestä. Mulla on aina paha tapa vääntää joka asiassa nupit kaakkoon, ja tehdä täysillä tai ei ollenkaan. Mahahaavanhan siitä saa! Mutta miten sitä hillitsisi itseään? Ihan sama juttu vaikka jäätelön syönnissä. Kaikki tai ei mitään, ja sitten sitä maataan mahan vieressä sohvalla ja voidaan huonosti :D

kuplavaa

Vielä kaksi viikkoa tiukkaa vääntöä. Eiköhän sen jaksa :)

23. marraskuuta 2010

oi jei!

Eikä siis "Oij ei" ;D Uusi kamera mahdollistaa mahdottoman: täällä voi kuvata sisällä ja hämärässä, eivätkä kuvat ole ihan pikselimössömonstereita! Mies sihtasi, tarkensi ja paineli laukaisinta suvereenisti kun kamera oli ensin kiinnitetty jalustaan, kuka sitä nyt kahta kättä kaipaa. Ihan vanhanaikaista.

Pilvi

malli:
Pilvi by minä ite (hurraa!)
lanka: Debbie Bliss Prima, 120 g + tupsu 13 g
puikot: 2,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Myssyvarastoni kasvaa kasvamistaan, mutta ei siellä vieläkään taida olla ihan tarpeeksi näitä rennon löysiä lätsiä, joita tänä syksynä hingun ja himoan.

Pilvi

Lanka on älyttömän pehmeää, mutta melko hintavaa. Ei siis välttämättä mikään puserolankavaihtoehto numero 1. Mutta asusteissa, joo, lisää kiitos!

Pilvi

Messujen väliin jääminenkään ei enää harmita kovinkaan paljoa. En ole kuitenkaan uskaltanut vielä lukea blogien messupäivityksiä, kateellinen kakkiainen kun olen ;)

Äiti ja mies kiittävät toivotteluista ja voivat oikein hyvin :D Mamma klenkkaa kepeillä ja mies roikottaa kättään orankimaisesti saatuaan kyynärkipsin tilalle käsivarsiversion. Eiköhän tämä tästä. Pus!

17. marraskuuta 2010

kipsistä

Viime postauksesta on kulunut tovi, ja maailma on muuttunut harmaaksi sekä sateiseksi maailman kauneimman syksyn jälkeen. Kylmää, tuulista ja valotonta. Hyh. Onneksi tulee joulu, valoa tunnelin päässä siis näkyvissä! Olen jouluihminen ällöttävyyteen asti ;)

kipsivaluhiutale

Koulussa olemme aloittaneet monta mielenkiintoista projektia, joista yhteen liittyen olemme valaneet erilaisia kipsilaattoja kokeilumielellä. Kauniita. Valkoisia. Sileitä.

kipsivalurullat

Kipsillä on ihanaa leikkiä! Aika katoaa ja mielikuvitus kirittää kokeilemaan aina vaan uusia yhdistelmiä ja tapoja valamiseen.

kipsivalukukka

Kaikki kipsilaatat on valettu saven päälle, jonka pintaa olen käsitellyt erilaisin tavoin. Ylin laatoista on kuvioitu käyttämällä virkkaamaani lumihiutalemaista koristetta, keskimmäisen leimailin ompelulankapuolilla ja alinta pommitin kuviollisella napilla.

kipsivalut

Neulekuviakin olisi otettavaksi, mutta ulkona on hirmuisen rumaa. Lisäksi apukuvaajani eli mieheke loukkasi töissä kätensä, ja kantaa kipsiä aina tammikuulle. Siihen asti joudun tyytymään jalustakuviin sisällä, harmitus sentään! Jospa nyt saisin siis viimein aikaiseksi näiden kouluprojektien purkamisen tänne blogiin. Kun olen ollut niin kovin aikaansaava tässä asiassa ;D

koivuvati

Loppuun viime vuotisen sulatuskurssin lasivati, jonka ideoimiseen käytin apuna koivun pintakuviointia. Haluaisin niin kovasti tehdä koululla lasitöitä enemmän, mutta helkutti että on kallista lystiä! Vasta koulussa olen oppinut ymmärtämään, mistä kauniiden lasiesineiden hinta todellisuudessa koostuu.

Viikonloppuna pääsen Helsinkiin lasikaupoille tuhlaamaan oikein urakalla lohdutukseksi siitä, etten tänä vuonna pääsekkään Tampereen käsityömessuille (tuhlaamaan oikein urakalla). Syy tähän on äitini jalkaleikkaus, menen Hkiin hoivaamaan armasta mammaa jolla on - kyllä - jalka kipsissä :)

9. lokakuuta 2010

ztuff. i has it.

Välillä sitä tuntee itsensä niin säälittävän materialistiseksi. Uusi kamera aiheuttaa riemunvinkaisuja jokaisella käyttökerrallaan, uudet kengät saavat askeleisiin iloista pomppua ja tilaamani langat aiheuttavat suupielien hienoista nykimistä aina niitä silitellessäni. Osaan tosin iloita lähikaupasta ostetusta suklaalevystä samalla kapasiteetillä aina sen vääjäämättömään tuhoutumiseen saakka, joten en minä kai niin kovin paha tapaus ole :)

Elena

malli:
Elena by minä

lanka: Sandnesgarn Sisu, tasan 100 g
puikot: 2,0 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Onnenvinkaisuja aiheuttaa myös uusi hattu johon sain viimein jopa ohjeen kirjoitettua! Ensimmäinen myssy valmistui jo kaksi vuotta sitten, joten ottihan se aikansa. Raah.

Elena

Tämäkin myssy piti luonnollisesti neuloa kahteen kertaan, sillä Floricasta neulomani ensimmäinen versio neuloutui ihan liian piukaksi. Tänä syksynä tykkään tällaisista melko lörtsyistä myssyköistä. Jou! Ja hei, ruskeaa sen olla pitää näköjään vuodesta toiseen ;D

Elena

Vitsit että ollaan saatu nauttia ihanasta syksystä! On ollut tosi aurinkoista ja kuivaa, tämäkin vilukissa on pomppinut hameessa melkein päivittäin. Kauhulla kuitenkin odotan pitävätkö ennustukset paikkansa ja talvesta tulee jäätävä. SiisMäEnKestä :P

Elena

18. syyskuuta 2010

vanhan koiran uudet temput

Voivatkohan aivot ylikuumentua? Olen viime viikon aikana opetellut/opettelemassa niin montaa uutta eri asiaa, että suorastaan tunnen aivokuoren rutisevan järkytyksestä. Kai se kroppa yritti pistää vastaan ja sain oikein kunnon flunssan, jonka kourista alan vasta nyt nousemaan kunnon kuumepäivien jälkeen. Pöh, typerä elimistö ei ymmärrä hyvän päälle!

White ones

Merkittävin aivosolujani kutkuttava asia tällä hetkellä on kamera, kaunis ihana kamera, jonka vuosien himoamisen jälkeen vihdoin pystyin ostamaan :) Käyttäähän sitä en vielä osaa, välillä tuntuu opinko edes, mutta toivonkipinän antaa perusopintojeni valokuvauskurssi joka alkaa tietääkseni vuodenvaihteessa. Ehkäpä sitten saatte nähdä hieman parempia kuvia vaasista, jota piristin äitini virkkaamilla pitsiliinoilla! Vaasi nimittäin on ihana vaikken saanutkaan sen pintaa vangittua vanhalla pokkarillani.


Neulomisrintamallakaan en ole päässyt helpolla! Yritin neuloa perusbaskeria omalla pitsikuviollani pää täynnä räkää, ja purkuparkufestiksihän se lipsahti.. Päätin rauhoittaa tilanteen aloittamalla jonkun to-do-jonossa olevista neuletakeista, ja onnistuin valitsemaan ohjeen, joka on varmasti näistä kaikista se haastavin :D Neuleessa on kavennuksia ja lisäyksiä joista en ole koskaan aiemmin kuullutkaan, ja ensimmäiset kierrokset olivan melkoista nyhertämistä. Nyt onneksi sujuu jo huomattavasti jouhevammin, ja olen varma että takista tulee lumoava :)


Koulu antaa oman lisänsä aivokuormaan (daah, luonnollisesti), tämä vuosi on melko teoriapainotteinen. Tunnustan huonouteni Rhino 3-D-mallinnuksessa ja yritän oppia pitämään vektorigrafiikasta odottaen kuitenkin samalla salaa, että koska päästään itse asiaan eli Photoshopin opiskeluun ;D Vaivun nirvanaan kulttuurihistorian luennoilla, ja kemiapainotteisella lasitekurssilla yritän epätoivoisesti palauttaa mieleeni oppeja, joita olen käyttänyt viimeksi kymmenen vuotta sitten. Olin edellisen kerran opiskellessani hyvä matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa, mutta joinain päivinä sitä ei ihan heti uskoisi. Kyllä se tieto vaan päästä häviää jos sitä ei käytä!

Uuden oppiminen on hauskaa. Kun sitä voisikin oppia joka päivä jotain uutta ilman tunnetta, että jotain valuu toisesta päästä sitä mukaa ulos :D Mikään ei ole mielestäni hienompaa kuin ihminen, joka kehittää itseään vielä eläkkeelläkin, voi kun itse pystyisi samaan!

kuvat pesuainemainoksista, uusi headeri sitä surullisenkuuluisaa vektorigrafiikkaa

12. syyskuuta 2010

suloinen sunnuntai

Jossain vaiheessa viime kesää sattui sellainen ihmetys, että löysin sisältäni uinuvan ompelijattaren. Ommelluthan olen koko ikäni, mutta touhu on ollut aina enemmän tai vähemmän ryppyotsaista, stressaavaa ja osittain jopa vastenmielistä. Oi sitä pilalle leikatun kankaan määrää, niitä keskenjääneitä tekeleraasuja, noita primitiivisiä kiukkukohtauksia sovitushetkinä! Olenkin ollut melko ihmeissäni, kun ompelu on rullannut viime aikoina kuin unelma ja koittanut repiä ilon irti ompelemalla kesän aikana mahdollisimman paljon.

Dress

Tämä mekko on ollut himotuimmat-listallani jo keväästä, ja löysin siihen vihdoin täydellisen kankaan Eurokankaan alelaarista pilkkahinnalla. Kangas on täyttä viskoosia, superlaskeutuvaa (ja -purkautuvaa), jonka ompelu ei ollut sitä kaikkein miellyttävintä touhua. Ja silti onnistuin! Voi riemu!

Kaavan olen muokannut niin monesta hyväksihavaitsemastani mekosta, että se on oikeastaan omani. Tällä kertaa siirsin vetoketjun selästä kylkeen ja lisäsin helmaan volyymia reippaasti viime versiosta poiketen.

Dress

Alushame on muokattu kirpparilta löytämästäni morsiuspuvun tyllihameesta, löytö jonka jälkeen pompin iloisesti päivätolkulla :D Lyhensin tyllihametta puolella ja kiinnitin sen lyhyeen alushameeseen, jotta sain sen pituuteen jolla on minulle eniten käyttöä.

Dress

Nyt kun saisi ompeluunsa vielä lisää nopeutta. Että voi ihminen olla hidas :D Mä en sitten ollenkaan ymärrä, miten Muodin huipulle- suunnittelijat vaan voivat ommella iltapuvun kahdessa päivässä, kun itse ompelen perusmekkoa valehtelematta kaksi viikkoa o_O

Noh, toisaalta sen pitääkin mennä niin, että ensin tulee taito ja varmuus, sitten vasta se nopeus. Voi kärsivällisyys, miun akilleen kantapääni, taas meitä koitellaan!

4. syyskuuta 2010

kinuskikissa

Muoks. Emmäpä me ensi vuonna olekkaan vastuussa Habitaresta, pahoittelut vikailmoituksesta!

Paluu koulun penkille oli suloinen :) Perjantaina pääsimme Habitareen katsomaan messutarjontaa sekä koulumme omaa osastoa, jonka rakentaminen on ensi vuonna meidän vastuullamme. Hui.

Kaiken kaikkiaan haastava vuosi edessä. Toivottavasti kaikki sujuu samettisesti. Meinaa silti jännittää. Aika paljonkin :) Kun ei se elämä yleensä ole pelkkää silkkiä.

Cherry & Lilja

malli:
Cherry by Anna Bell (Ravelry)
lanka: Dropsin Cotton Viscose, ~400 g
puikot: 2,5 ja 3,0 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Tämä oli oikeastaan ainoa kesäneuleeni tänä vuonna. Malli on roikkunut tekolistalla jo iäisyyden, nyt vasta sain sen puikoille. Ja ihanasta langasta vielä! Harmittaa vaan, etten hankkinut lankaa tarpeeksi pitkähihaista versiota varten. Lyhythihainen neule kun sopii pelkästään kesäkäyttöön, ainakin tällaiselle vilukissalle.

Cherry & Lilja

Langan kiilto on omaa luokkaansa. Mutta niin on sen neulomisen hankaluuskin.. kieli keskellä suuta ja sillee ;) Vähintäänkin kuitenkin vaivan arvoista. Kinuskinen väri on niin mun juttu!

Lilja

malli:
Lilja by minä, Ravelryssa
lanka: Dropsin Cotton Viscose, jämäkerä
puikot: 2,0
koukku: 2,5
muuta: helmiä

Minun viikonloppuni jatkuu laatuaikailulla äipän synttäreitä juhliessa :) Vähintäänkin yhtä kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!!

24. elokuuta 2010

Weeruska

Mulla on LOMA! Vielä reilu viikko aikaa vain mulle itselleni, on tätä odotettukkin. Hitaita aamuja, rauhallista puuhailua, satunnaisia iltarientoja, kesän aikana boksille tallentunut viihde & innostavat neuleet.. tämä on sitä elämää :)

Mulla on miljoona keskeneräistä työtä, siltä ainakin tuntuu. Ja hirmuinen jono odottamassa pääsyä puikoille. Toisaalta, ainahan asia on ollut näin. Niin on hyvä ja minulle sopiva. Pitää olla aivoton työ sen älynystyröitä rassaavan rinnalla. Jos "joudun" katsomaan televisiota ilman neuletta, alan hermostuksissani syödä joko sormiani tai hiuksiani. Kyllä se neule vaan pitää olla kädessä koko ajan.

Weeruska

malli:
Weeruska by minä ite

lanka: Novita 7-veljestä, yht 600 g
puikot: 3,5 mm ja 4,0 mm
muuta: Ravelryssä täällä

Se on ihana niinkuin ensimmäinenkin. Mutta voi siskot ja veljet miten lämmin päällä! Lupaa hyvää tällaiselle vilukissalle talvea ajatellen. Vähän kyllä kismittää etten köyhyydessäni raaskinut ostaa laadukkaampaa lankaa, mekko on karhea kuin teräsvilla. Puuvillaisen ja merinontäyteisen kesän jälkeen hienostunut hipiäni kutisi joka kohdasta jossa neule kosketti paljasta ihoa. Hurraa Jatan pohjaton alusmekkovarasto!

Weeruska

Harmittaa myös se, etten tehnyt mekosta kokoa pienempää, painoni kun pyrkii edelleen alaspäin. Se on silti onni ja ilo; vanhat vaatteet ovat taas käytettävissä eikä minun enää tarvitse pyyhkiä kiukunkyyneliä poskiltani vaatekaapilla, kun rakastamani vaatteet eivät mahtuneet päälle. Kyllä terveys on sitten tärkeä asia, jonka ihan liian helposti unohtaa. Terveenä.

Weeruska

Kohta tämä tyttö linnottautuu loppuillaksi sohvannurkkaan ja sytyttää kynttilät sadepäivän piristykseksi. Ja herkuttelee, neuloo sekä tuijottaa telkkaria silmät tapilla. Mun elämä ♥

Oikein ihanaa viikkoa kaikille!

8. elokuuta 2010

vihdoin!

Olen joissain asioissa aivan mahdoton vätys. Lykkään inhottavat hommat viime tippaan, ja vihdoin työhön ryhdyttyäni taivastelen miksen hoitanut asiaa aiemmin. Äiti aina sanoo etten minä laiska ole, vaan mukavuudenhaluinen.

Millefiori Cardigan

malli:
Millefiori Cardigan by Andrea Pomerantz
lanka: Novita Tennessee, 610 g
puikot: 2,0 ja 2,5 mm
muuta: Ravelryssä muistiinpanoja täällä

Tämä neuletakki oli valmis jo viime kesänä. Ohjeen mukaan tehdyt hihat vaan olivat aivan liian pienet. Ahdisti, puristi ja alle ei voinut laittaa sitten niin mitään. Tiesin, että hihat on pakko tehdä uudestaan jossain vaiheessa koska neule oli muuten täysi kymppi, mutta ottihan se aikaa..

Millefiori Cardigan

Nyt sitten vaan mietin, miksi ihmeessä en tehny tätä aikaisemmin valmiiksi. Onko vähän ihana?

Millefiori Cardigan

Tennessee on kyllä hyvä lanka. Jotain siihen Kotiväen ja Tennesseen paksuuksien väliin kyllä tarvittaisiin puuvillarintamalla.. Viimeiset ruskeat Tennesseen jämät varastoistani käytin kahteen kukkaseen. Niisk.

Millefiori Cardigan

Napit neuleeseen on löydetty vuosia sitten kirpputorilta. Ne on i-h-a-n-a-t. Ja löysivät paikkansa, ne on kuin tehty tähän takkiin.

Millefiori Cardigan

Mulla olis vielä kaksi viikkoa töitä. Koulu alkaa, jeeee!!! Kyllä on kuulkaa ollu kesä, pesulatyö näillä helteillä.. nice :P Nostan edelleen sitä hattua niille, jotka tuolla palkalla tekevät moista työtä vuodet läpeensä. Minä kirmaan kohta takaisin ihanaan uuteen elämääni :D

29. heinäkuuta 2010

tulin, näin, ostin

Ilmojen herran rikkoessa jälleen lämpöennätyksiä ulkona, viihdyn minä sisällä rikkoen omia sisäisiä lämpöennätyksiäni korvatulehduksen kourissa. Pakkovapaa. Pakkolepo. Mikä ihana tekosyy nettishoppailla!

Etsy on vaarallinen paikka. Sinne eksyy tunneiksi kuolanorojen valuessa pitkin rinnuksia.


Olisin ostanut tämän kaulakorun jollei se olisi kadonnut kuin pieru saharaan pelatessani joo-ei-joo-peliä pääni kanssa. Nopeat syövät hitaat, Etsyn korut ovat usein uniikkeja. Korun myyjä Tuttifruiti.


Kauniit hartsiset kukat kuuluvat usean myyjän valikoimaan monessa muodossa, myynnissä on valmiita koruja, esineitä sekä muotteja kukkien kotona valmistamiseen. Yllä olevat korvakorut ovat Blacksburg Belle Boutiquen valikoimaa, alla oleva sormus taas Intelligent Designsin kaunokainen.


Mopo pysyi hallinnassa viime metreille, kunnes törmäsin myyjään kirevi8. Sitten keulittiin ja Visa vingahti. Just kuulkaa tämmösen takia en ikikuunapäivänä uskalla hankkia luottokorttia :D


Ne on MINUN. Olen ihan varma että kuumekin laski useita kymmenyksiä, ostosten parantava voima! Tai sitten se oli se Finrexin :P Joka tapauksessa olen ihan pähkinöinä! Kerään voimia (lue: ropoja) etsiäkseni vielä jonain päivänä himoitsemanlaiseni kamee-kaulakorun. Etsystä sekin löytyy, olen ihan varma. Koko maailman käsityöläiset niin lähellä, samaan paikkaan kokoontuneena. Ihana Etsy ♥

13. heinäkuuta 2010

verkligen vackert Stockholm

Kaupunkimatkailu on parhautta! Ihan kaikki siinä. Kohteen valinta, siihen tutustuminen ja "pakko nähdä!"-paikkojen valinta, karttoihin raapustelu.. perillä uuden ympäristön ja ilmapiirin tunteminen sekä sen itseensä kerääminen, tuoksut ja ruoka.. ah! Voi miksei pääse useammin reissuun! Kyllä minä vielä aion käydä vaikka missä. Ihan varmasti.

Ihastuttavassa puistossa SoFon laidalla oli aikaa kuvata eräs valmistuneista neuleista.

Whisper and me in Vitabergsparken

malli:
Whisper Cardigan by Hannah Fettig
lanka: Zwerger Garn Opal Uni Solid 4 ply, 237 g
puikot: 2,0 mm sekä 2,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä

Whisper numero kaksi. Ja kyllä, kolmas on jo puikoilla. Toistan itseäni (monellakin tapaa :D), mutta malli on ihan nerokas.

Whisper and me in Vitabergsparken

Selän "gathering" osuus sai tällä kertaa jäädä eikä kaduta kyllä yhtään. Ja tämä lanka on niin paljon parempi vaihtoehto neuleelle kuin Florica, olkoot kuinka sukkalankaa oikeasti tahansa. Ohuet langat on mun juttu. Vielä ku raaskis tilata niitä 2,0 milliä ohuempia puikkoja. Joo-o, hullu se on :D

Whisper and me in Vitabergsparken

Saako veilä hehkuttaa? Se on niin ihana! Ja ihanaa on sekin, että saa pitää joka päivä mekkoja ja kerrankin en palele!

Whisper and me in Vitabergsparken

Paskartelin myös tyllikukan - tuon resuisemman näköisen. Ohjeen siihen ja niin moneen muuhun ihanuuteen löysin Disneyn blogista. Olen ihan kamalan pettynyt että nainen päätti lopettaa bloggaamisen lähes välittömästi kun löysin blogin. Kamala pahanilmanlintu :P

Tulihan sitä jotain osteltuakin, mies seurasi huolestuneena sinkoiluani vintage-liikkeissä ja huokasi laivalla "onneksi et ostanut mitään kamalaa" päivän päätteeksi. Voi muah :D Olisin kyllä ostanut jos olisin löytänyt! Mieleenpainuvin liikkeistä oli ehdottomasti Beyond Retro, jonne olisin unohtunut tunneiksi jollei mukanani olisi ollut Marge Simpsonmaisia murahduksia päästelevää miestä.

Papu & Laku

Koirat saivat tuliaisiksi Monkin tyynyt, vaikka eivät nuo tainneet lahjasta kovin innostua. Pointti kun oli se, että niillä nukutaan, ei revitä minuutin sisällä vanuttomiksi. Vähemmästäkin sitä masentuu kun ei saa tehdä muppet-murhaa ;)

Bracelet

Äidilläni on ollut iät ja ajat ranneketju, jonka lenkeissä roikkui kauniita riipuksia. Turha kai mainitakkaan, että onnistuin hukkaamaan joka ikisen riipuksista kun äippä korun minulle sinnikkään ruinauksen jälkeen lahjoitti. Onneksi jäi ketju.

Päätin kerätä ketjuun arvoisensa koristeet uudestaan. Bjørgin riipuksessa on kiteytys miehekkeen ja itseni kuusivuotisen taipaleen alusta. Se oli menoa se :)

1. heinäkuuta 2010

purrr..

Kun on huomenna lähdössä minilomalle Tukholmaan, on saanut nauttia upeista ilmoista jo yli viikon ja viettänyt viime viikonloppuna ihastuttavan mökkijuhannuksen, niin kuinka sitä voisi muuta kuin kehrätä silkasta tyytyväisyydestä? En varmana suostu ajattelemaan sitä kuinka tietokoneeseemme tuli hermoja repivä virus ja pesukoneemme poksahti eilen. Mietin niitä sitten joskus myöhemmin. Huomenna. Kuin Scarlett konsanaan :D

No mutta. Olen taas ommellut. Ja neulonut. Ja otimmehan me kuviakin. Harmillista, että valokuvissa puseroni näkyi irstaasti läpi ja neulomus on kropalleni epäsopivaa mallia, mikä ei kyllä valitettavasti näy kovin hyvin ainoasta julkaisukelpoisesta kuvasta.

Wardrobe malfunction

Malli on oma, lanka Kotiväkeä ja pitsit virkattu All Fall All Shawl-reunuskartan mukaan. Purkuun meni. Kuvasta voi nähdä aavistuksen hihojen epäistuvuudesta ja paitapuseroni läpinäkyvyydestä. Höh!

Olen minä tehnyt jotain onnistunuttakin. Koulussa. Vähänkö mulla on koulua ikävä! Olen jo päättänyt lopettaa kesätyöt "etukäteen" ja osallistua valinnaiselle intensiivikurssille elokuun lopussa, saisin opastusta luonnosteluun ihan brittiammattilaiselta ;)
Yhtenä kouluprojektina meillä oli toimia luokkatovereittemme toimeksiantajina sekä työntoteuttajina, kaikki onnelisessa sekamelskassa ja arvonnan kautta. Valitsimme ennakkoon jokainen kuvan arvottavaksi, joka merkitsee meille jotain ja josta meillä on tarina kerrottavana, tämä kuva toimi pohjana suunnittelulle kun toteutimme lyijylasityön mielemme ja "asiakkaan" eli kuvan omistajan mielen mukaisesti. Toivoin salaa etten saa kuvaa pönöttävistä lemmikkieläimistä.

Stained glass project

Lemmikkieläimiä sain, pönötyksestä ei onneksi ollut tietoakaan.
Tein yli kolmekymmentä luonnosta, yritin tajuta lyijylasityön rajallisuudet ja päädyin seuraavaan.

Stained glass project

Kissojen Ying ja Yang. Klisee mutta ei ihan kuitenkaan. Itteni näköinen ja oloinen.

Toteutus oli nihkeää. Halusin käyttää pelkkää kirkasta ikkunalasia eli floatia ja hiekkapuhaltaa siihen kuvioita. Palat olivat vaikeita leikata ja hiekkapuhalluksessa naarmuuntui aina se ihan väärä puoli. Kasaaminen oli hidasta. Lyijykisko yhteistyökyvytöntä ja sotkevaa. Kaikki tämä kuitenkin perverssillä tavalla ah niin kovin tyydyttävää.

Valmista tuli!

Stained glass project

Loppukatselmuksessa ehkä eniten lämmitti kommentti johon jokainen yhtyi: työ on tekijänsä näköinen ja mulle on kehittynyt ihan oma tyyli joka on tunnistettavissa. Harmi ettette ole montaa työtä viime vuodelta nähneet, mutta valtaosa valmiista projekteista on edelleen koululla opettajien arvostelua odottamassa. Ne on nää taidealan aikataulut aika liukuvia :D Esittelen ne kyllä jossain vaiheessa kunhan saan ne vihdoin kotiin.

Stained glass project

Tasolasikurssi antoi aika mahtavan tietopaketin lyhyessä ajassa tästä maailmasta. Näin sitä huomaa kuinka raapaisten meillä on aikaa perehtyä asioihin jotta kaikki saadaan varmasti käytyä läpi neljässä vuodessa. Eipä lopu tieto maailmasta ihan äkkiä!

This summer and past fall

Älykivaa viikonvaihdetta kaikille, itse yritän käppäillä Tukholman paahteisilla kaduilla rakkolaastareiden voimalla niin kauan kuin vain pysyn pystyssä :D