19. joulukuuta 2017

säihke

Vaikka en kamalasti ole kiiltävän perään, vaatii pikkujoulukausi aina jostain syystä kimallusta. Noh, saahan sillä säihkeellä ainakin vähän valoa tähän loputtomaan pimeyteen, sillä voi herramunjee että oli taas kuvaamisen kanssa räpeltämistä :D Oi onneksi päivä alkaa taas pitenemään 


malli: oma, idea alunperin Cocon ohjeesta
lanka: Hjertegarn Alpaca Silk, 450 g
puikot: 2,0 mm
muuta: n. 4000 paljettia, projekti Ravelryssa täällä

Sama "ohje" on ollut käytössä jo kahdesti aiemmin hyvällä menestyksellä, eikä pettänyt tälläkään kertaa.


Paljettien neulominen alkaa sujua jo vaikka silmät kiinni, mutta muistan kyllä kuinka tuskaista tekniikan oppiminen oli aluksi. Homma jota en kuitenkaan saanut sujuvaksi vieläkään oli paljettien lankaan pujottaminen, voi tuska mitä touhua! Mutta kyllä tämä valmis takki vaan on taas sen kaiken hammasten kiristelyn arvoinen  Ei voi mitään, taitaisin vaikka seisoa päälläni kepinnokassa neulomassa jos olisin päättänyt saada jonkun tietynlaisen neuleen vaatekaappiini :)


Alpakan ja silkin yhdistelmä toimii langassa tosi kivasti. Ei kutita, ja napakka neulos tuntuu siltä että se kestää käyttöä hyvin venymättä ja nyppyyntymättä. Ainoa miinus on seassa olevat sinertävät kuidut joista tulee vähän verisuonimainen efekti, mutta tuovathan ne toisaalta ihan hauskaa eloa pintaan.



Oikein säihkyvää ja rauhaisaa joulunaikaa kaikille!

23. marraskuuta 2017

aika ärtsy

Viime viikonloppuna saatiin taas makeaa mahan täydeltä maailman huipuimmilla kässämessuilla. Kotona saalista purkaessa ei voinut kuin pyöritellä päätään ostosten värimaailmalle, joka oli aikamoisen aneeminen, jos ihan totta puhutaan. Vastaiskuna oli pakko sukeltaa keskeneräisten neuleiden rytöläjään ja kaivaa esille jotain mahdollisimman värikästä.


malli: oma, perusneule pamikkoresorilla maustettuna
lanka: Gjestal Maija, 450 g
puikot: 2,5 mm
muuta: Ravelryssa täällä


Onhan siinä, väriä. Melkein huimaa, mulla on ollut niin kauan menossa kulahtaneiden värien kausi :D Mitä hailakampi ja lämpimämpi sävy, sitä parempi. En kyllä yhtään tajua mistä tämäkin johtuu, mulla on outo pää.


Tällä mallilla on tullut neulottua takki jos toinenkin. Jotenkin tarpeeksi simppeli, mutta kuitenkin pientä jujua löytyy. Nafti malli istuu mainiosti vaatekaappiin, joka on yhä edelleen mekkovoittoinen.



Onko varmasti tarpeeksi nappeja?


Täällä on ainakin tänään ihan kamala lumimyräkkä. Pysykäähän lämpiminä ♥


15. lokakuuta 2017

oivallus


malli: Rustiikki by minä
lanka: Svarta Fåret Stina 8/8, 900 g
puikot: 2,0 mm, 2,25 mm , 2,5 mm ja 2,75 mm
muuta: 11 puunappia, koko M, Ravelryssa täällä

Olin tämän ohjeen kirjoittamisen suhteen aluksi tosi epävarma. Käytettävien puikkokokojen pienuus, korkea tiheys sekä valmiin neuleen paino tuntui yhdistelmältä, joka ei kyllä voisi miellyttää ketään muuta kuin minua. Laskeskelin kuinka paljon neuleen painoon vaikuttaisi puuvillan vaihtaminen villalankaan ja huomasin, että ei se nyt ihan niin hurja sitten enää olisikaan. Että jospa sitten kuitenkin kirjoittaisin sen ohjeen, vaikka ihan vaan harjoitusmielessä.



Aloinpa sitten kirjoittamaan tätä ohjetta. Kunnes tuli vielä Oivallus. Oivalluksen ansiosta ohjeen kirjoittamisen prosessi paisui lopulta vallan lopputyön kokoiseksi projektiksi, jonka avulla sain opintoni suoritetuiksi. Olihan se aikamoinen urakka! Mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, ja kaikki kävi lopulta ihan hyvin 


Tästä takista on tullut ihan luottoneule. Olen jo nyt käyttänyt sitä enemmän kuin mitään muuta neulomaani vaatetta koskaan. Se vaan jotenkin tuntuu niin ihanalta päällä, pehmeältä ja napakalta yhtä aikaa. Asiaa varmaan edesauttaa aika lailla värikin, onhan se kestolemppari :D Lankaa täytyy kyllä sen painavuudesta huolimatta kehaista, mallineuleen ja kuohkean puuvillan yhdistelmä on ihana! Luulen myös, että takki kestää aikaa mainiosti juuri materiaalinsa ja napakan pintansa vuoksi. Se ei ole ottanut tiiviistä käytöstä ja pesuista yhtään itseensä. Oikeastaan päinvastoin, pehmennyt ja muokkaantunut istuvammaksi entisestään.

Resoreiden eri suuntiin kierretyt silmukat luo hauskan palmikkoefektin, tykkään!


Takissa on erikseen neulottavat hihat, jotka voi mielensä mukaan neuloa joko pyörönä tai tasona, ohjeessa on speksit kummallekin vaihtoehdolle. Hihan istuttaminen ei taida olla kenenkään lempipuuhaa, mutta en ole itse (vielä?) löytänyt saumatonta tekniikkaa, jolla saisi yhtä siistin näköisen ja istuvan vaatteen. Se irvistelevä silmukkasotkuinen valesauma sattuu jostain syystä tosi pahasti silmiin, ja olen kokeillut montaa eri yhden kappaleen tekniikkaa. Erikseen istuttamalla saa niin nätit ja muotonsa pitävät saumat. Lisäksi inhoan roikottaa koko takkia neuloessa mukana kun se kiertyy siinä ihan korkkiruuviksi, saa koko ajan olla veivaamassa johonkin suuntaan. Mutta nämä taitaa olla makuasioita aika pitkälti.



Taskut neulotaan paikkataskuina, ja neulekaavio sisältää muotoillut alavarat. Rakastan rakastan rakastan sitä, kuinka huolitelluilta taskut näyttää valmiina! Olen hirmu ylpeä ideasta, en ole nähnyt sitä koskaan aiemmin neuleohjeessa.


Neuloin aikamoisen kasan mallitilkkuja jotta voisin luottavaisin mielin suositella korvaavia lankoja ohjeeseen. Alla muutama esimerkki omasta lankavarastosta, kaupoista löytyy varmasti paljon lisää:
  • Dale Garn Falk
  • Drops Lima
  • Drops Karisma
  • Gjestal Fritid Sport
  • Gjestal SW Merinoull
  • Gjestal Janne
  • Hjertegarn Lima
  • Jubileumsgarn Bogerud
  • Novita 7 veljestä
  • Svarta Fåret Ulrika
  • Trysil Superwash Ullgarn
  • Trysil Garn Sportsgarn
  • Viking Sportsgarn
  • Viking Sportsragg
Haluttaisi neuloa vielä yksi Rustiikki jollain villalangalla, mutta millä ihmeen ajalla? Voi näitä neulojan kovia ongelmia :D

14. maaliskuuta 2017

Umaro

Nyt kun uutisissa on luvattu kaunista keväistä säätä koko maahan tuli oikein himo puhaltaa näppikseltä pölyt ja päivittää blogia  Tuumasta toimeen siis ja nopeasti ennenkuin inspis karkaa!

Tässäpä siis ihanainen Umaro, pitsipeitto jota himoitsin ja suunnittelin kauan ja hartaasti. Tämä projekti on ollut valmiina ja käytössä jo puolisentoista vuotta. Ja se on i-h-a-n-a! Just paras päiväunille jota varten sen alunperin halusin neuloa. Painavan peiton tunteessa on jotain niin suloisen lohduttavaa :)


malli: Umaro by Jared Flood
lanka: Drops Peak, 45 kerää(!!), 2250 grammaa
puikot: 8,0 mm
muuta: koko 165 sts, 148 cm × 198 cm, Ravelryssa täällä

Jep, peitto painaa ihan törkeästi!
Mallista sananen: itse käytin peittoon omassa mallineulekirjassani ollutta samaa kuviota ja lisäsin helmineuleiset reunukset silmämääräisesti. Helppoa ja hyvä tuli! Mutta oli siinä hommaa neulomisineen ja päättelemisineen, huh huh. Välillä meinasi alkaa sylettämään, mutta lopulta voi todeta että kyllä kannatti taas kerran nähdä vaiva.


Lankavalinnassa painoi kaksi tärkeää asiaa: sen piti olla edullista menekin vuoksi ja valmista peittoa pitäisi pystyä pesemään usein ja huoletta pesukoneessa. Dropsin Peak maksoi alessa euron kerä keväällä 2015, joten tartuin tilaisuuteen. Akryyli kuituna tuntui vieraalta, mutta näin jälkeenpäin voin olla tyytyväinen valintaan. Ei nyppyyntymistä, ei sähköisyyttä ja peitto on pyörinyt pesukoneessa jo monta kertaa ilman merkkiäkään kulumisesta. Ehkä pitäisi antaa tekokuiduille toistekin mahdollisuus.. jossain ei päällä pidettävässä projektissa?


Mulla on menossa parhaillaan jokavuotinen pastellikausi neulonnassa. Se on aina yhtä varma kevään merkki kun alkaa himoita hempeitä värejä samaan aikaan kun lumet sulaa. On se jännä miten mieli toimii, olen säälittävän ennalta-arvattava :P



Vielä loppuun yksi vähemmän hauska juttu. Viime aikoina mieltä on nimittäin vaivannut eräs asia. Asia, niin ilmiselvä mutta kumminkin ajatuksen tavoittamattomissa. Kuinka en ole ennen ajatellut kunnolla mistä villa lopulta puikoilleni päätyy? Infopätkä Australian ja Uuden-Seelannin villantuotannosta, maista joissa valtaosa neulomastamme villalangasta tuotetaan, sai palaset vihdoin loksahtamaan kohdalleen. Otin selvää asioista ja opin, että asiat on tosi, tosi huonosti. Villaa, jonka tuottamista haluaisin tukea rahallisesti, tuotetaan vain muutama hassu prosentti maailman kaikesta langasta. Inhottaa. Puistattaa. Hävettää. Rakas harrastus on saanut ikävän painolastin. Kymmenien kilojen priimalankavarastoni joka on ollut ylpeys, tuntuukin nyt jotenkin surulliselta.

Kipuilen tämän asian kanssa varmaan kauan, jotain on nyrjähtänyt päässä lopullisesti enkä voi enää olla välittämättä siitä jonka nyt tiedän. Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan, tämä kun kuitenkin on mun rakkain harrastus 

Pahoittelut masentavasta aiheesta, mietin kauan pitäisikö jättää koko juttu omaksi ongelmaksi. Mutta tosiaan kaipaisin vinkkejä jos jollain olisi niitä antaa, ja tätä kautta ajattelin josko tavoittaisin jonkun viisaamman kun omat avut ei enää riitä.

Kaikesta huolimatta oikein ihanaa kevään odotusta kaikille, halikaa toisianne!