14. maaliskuuta 2017

Umaro

Nyt kun uutisissa on luvattu kaunista keväistä säätä koko maahan tuli oikein himo puhaltaa näppikseltä pölyt ja päivittää blogia  Tuumasta toimeen siis ja nopeasti ennenkuin inspis karkaa!

Tässäpä siis ihanainen Umaro, pitsipeitto jota himoitsin ja suunnittelin kauan ja hartaasti. Tämä projekti on ollut valmiina ja käytössä jo puolisentoista vuotta. Ja se on i-h-a-n-a! Just paras päiväunille jota varten sen alunperin halusin neuloa. Painavan peiton tunteessa on jotain niin suloisen lohduttavaa :)


malli: Umaro by Jared Flood
lanka: Drops Peak, 45 kerää(!!), 2250 grammaa
puikot: 8,0 mm
muuta: koko 165 sts, 148 cm × 198 cm, Ravelryssa täällä

Jep, peitto painaa ihan törkeästi!
Mallista sananen: itse käytin peittoon omassa mallineulekirjassani ollutta samaa kuviota ja lisäsin helmineuleiset reunukset silmämääräisesti. Helppoa ja hyvä tuli! Mutta oli siinä hommaa neulomisineen ja päättelemisineen, huh huh. Välillä meinasi alkaa sylettämään, mutta lopulta voi todeta että kyllä kannatti taas kerran nähdä vaiva.


Lankavalinnassa painoi kaksi tärkeää asiaa: sen piti olla edullista menekin vuoksi ja valmista peittoa pitäisi pystyä pesemään usein ja huoletta pesukoneessa. Dropsin Peak maksoi alessa euron kerä keväällä 2015, joten tartuin tilaisuuteen. Akryyli kuituna tuntui vieraalta, mutta näin jälkeenpäin voin olla tyytyväinen valintaan. Ei nyppyyntymistä, ei sähköisyyttä ja peitto on pyörinyt pesukoneessa jo monta kertaa ilman merkkiäkään kulumisesta. Ehkä pitäisi antaa tekokuiduille toistekin mahdollisuus.. jossain ei päällä pidettävässä projektissa?


Mulla on menossa parhaillaan jokavuotinen pastellikausi neulonnassa. Se on aina yhtä varma kevään merkki kun alkaa himoita hempeitä värejä samaan aikaan kun lumet sulaa. On se jännä miten mieli toimii, olen säälittävän ennalta-arvattava :P



Vielä loppuun yksi vähemmän hauska juttu. Viime aikoina mieltä on nimittäin vaivannut eräs asia. Asia, niin ilmiselvä mutta kumminkin ajatuksen tavoittamattomissa. Kuinka en ole ennen ajatellut kunnolla mistä villa lopulta puikoilleni päätyy? Infopätkä Australian ja Uuden-Seelannin villantuotannosta, maista joissa valtaosa neulomastamme villalangasta tuotetaan, sai palaset vihdoin loksahtamaan kohdalleen. Otin selvää asioista ja opin, että asiat on tosi, tosi huonosti. Villaa, jonka tuottamista haluaisin tukea rahallisesti, tuotetaan vain muutama hassu prosentti maailman kaikesta langasta. Inhottaa. Puistattaa. Hävettää. Rakas harrastus on saanut ikävän painolastin. Kymmenien kilojen priimalankavarastoni joka on ollut ylpeys, tuntuukin nyt jotenkin surulliselta.

Kipuilen tämän asian kanssa varmaan kauan, jotain on nyrjähtänyt päässä lopullisesti enkä voi enää olla välittämättä siitä jonka nyt tiedän. Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan, tämä kun kuitenkin on mun rakkain harrastus 

Pahoittelut masentavasta aiheesta, mietin kauan pitäisikö jättää koko juttu omaksi ongelmaksi. Mutta tosiaan kaipaisin vinkkejä jos jollain olisi niitä antaa, ja tätä kautta ajattelin josko tavoittaisin jonkun viisaamman kun omat avut ei enää riitä.

Kaikesta huolimatta oikein ihanaa kevään odotusta kaikille, halikaa toisianne!